Perth Royal Show

Paras tapa piristää itseään on tehdä joku toinen onnelliseksi. Junassa iltamyöhään palloteltiin voittamaamme jättikokoista pehmolelua toinen toisillemme. Yksikään porukastamme ei pahemmin ollut innostunut sitä kaikessa suuruudessaan kotiin raahaamaan. Toisin kuin vieressämme istunut pikkumies, joka tuijotti koko neuvottelumme ajan pehmolelua suu ammollaan ja silmät kiiluen. Ja kuten ehkä jo arvata saatatte, pian kyseinen poika halaili tiukasti uutta sinistä ylisuurta tipuaan, maailman onnellisin virne kasvoillaan sekä vuolaasti kiitellen. Ja kun omalla pysäkilläni jäin pois, näin pojan nukkuvan. Unissaankin poika piti tiukasti kiinni uudesta aartestaan ja kyllä, onnellinen hymy kasvoillaan. Niin hellyttävää, että mä olin suupielet korvissa vielä nukkumaan mennessäkin.

Kyseinen tapahtumasarja on siis keskiviikolta, kun palattiin Perth Royal Showsta. Illalla väsytti ja jalat huusi hallelujaa, mutta eikös se ole vain merkki onnistuneesta päivästä. Lähdettiin matkaan siis aikaisin aamulla (taino kymmeneltä, mutta mulle se on aikaisin kun on kyse lomasta) ja heti perille päästyämme tajusin kuinka valtava alue oli kyseessä. En mä mitään pikku toria oottanutkaan, mut toi alue oli kuin huvipuisto yhdistettynä jättikokoisiin messuihin. Kojuja ja nähtävää löyty ihan joka lähtöön JA SITÄ RUUAN MÄÄRÄÄ. Eri maiden kojuja, suklaaseen dippatuja hedelmiä ja marjoja ja mitä mielikuvituksellisempia herkkupuoteja. Helposti olisin sinne ruokafriikkinä saanut omaisuuden verran tuhlattua, mutta suhteellisen hyvin sain kukkaronnyörit pidettyä kiinni. Myös laitteita löytyi pienen huvipuiston verran ja ne oli toinen toistaan hurjempia, Suomen laitteet kalpenee monien rinnalla. Villeimmät kieputukset jätin suosiolla väliin, mutta tulipahan kuitenkin muutama laite koitettua. Päivä meni hyvässä seurassa yllättävän nopeasti, vaikka aluksi ajattelin, että miten ihmeessä saadaan kahdeksan tuntia kulutettua. Koko seurue halus siis jäädä ilotulituksiin asti ja onneksi jäätiin! Illalla Royal Show oli selvästi parhaimmillaan ja kaiken kruunas ilotulitukset, jotka oli hienoimmat koskaan näkemäni. Suuri stadium täynnä ihmsiä ja valoshow kaikkine erikoistehosteineen ja musiikkeineen oli todellakin näkemisen arvoinen. 

Tänään käväisin Rocinghamissa lounaalla ja kahvilla Daniellen kanssa. Alunperin oli tarkotus mennä biitsille, mutta kas kummaa eilisen unelmasää muuttui yön aikana tihkusateeksi. Oli kuitenkin ihana nähdä ja jutella kunnolla - ei olla ennen puhuttu kuin silloin tällöin koulussa. Täällä pitää usein astua mukavuusrajojensa ulkopuolelle, jos haluaa saada jotain irti. Pyytää puolituttua kahville tai mennä juttelemaan tuntemattomalle. Sillä vaikka aussit rentoja ja ulospäinsuuntautuneita ovatkin, oppii vaihdossa sen kuuluisan oma- alotteisuuden tärkeyden.

Huikeeta viikonloppua lukijat ja nöyrä kiitos, teitä on tullut taas hurjasti lisää ♡