keskiviikko 28. elokuuta 2013

pretty perfect

viime viikonloppu nimittäin. Perjantaina kävin koulun jälkeen kääntymässä kauppakeskuksessa ja jatkoin taivaallinen oreo jätski (miksi ei löydy Suomesta part 173) kourassa kotiin valmistautumaan iltaa varten. Illalla koitti siis mun ensimmäiset kunnon aussibailut ja mun ilta oli tehty naurusta, tuhansista Suomi aiheisista kysymyksistä, tanssimisesta ja ennen kaikkea monista uusista kasvoista. Uusiin ihmisiin tutustuminen on aina yhtä hauskaa ja täällä se on vielä niin helppoakin. Kuvia tuli otettua, mut sen verran on pimeetä matskua, että jätetään julkaisematta tällä kertaa. Ja ei, ei siis sisällöltään pimeitä vaan ihan puhtaasti valon puutteen vuoksi äiti voit huokaista helpotuksesta. Anyways, huikee ilta ja yö sekä erittäin lyhyeksi jääneet yöunet, kiitos aamukuden aikaisten päähänpistosten. Tällä kertaa kyse ei ollut mun päähänpistoksesta, vaan Reecen ja Jessn ehdotuksesta lähteä mäkkäriin. Hetken epäröinnin jälkeen päätin lähteä mukaan koska ulkona on kaunis aamu, sinne ei voi olla pitkä matka ja hei, eikö sunki Kerttu tee mieli pirtelöä?! Pippalot oli siis Waikikissa, joka oli ihan tuntematonta aluetta meille kaikille kolmelle ja mäkkäriin päästiin kahden tunnin kävelyn jälkeen. Onneksi kävelyä helpotti se, että Waikiki oli tosi nättiä aluetta ja aamu auringonnousuneen oli kuin olikin kaunis. Jollain hyvin oudolla tavalla nautin siis aamuisesta pikku kävelystämme ja ennen kaikkea mut piti hereillä ja liikkeellä mielessä siintänyt vaniljapirtelö. Olisinpa vain tiennyt.. meidän ilmeet oli varmasti näkemisen arvoset kun saatiin kuulla, että pirtelökone oli rikkoutunut viime yönä. Onneks mangosmoothie ja pannukakutkin sai unohtamaan jäätyneet sormet ja unettoman yön. Sekä faktan, et tuli just käveltyä kaks tuntia ainoastaan mäkkärin vuoksi..
Viimein kämpille päästyämme lähdettiin kaupan kautta biitsille, mun tapauksessa yökkärit päällä. Hassua, miten arkipäivää unelmabiitsit näille on, tollekin superpitkälle rannalle käveli ainoastaan muutaman minuutin. Mulle kerta oli ensimmäinen aussibiitsillä, joten voitte vaan kuvitella sitä riemun määrää kun pääsin viimein upottamaan jalat valkoiseen hiekkaan. Hyvää seuraa, mehujää, turkoosi meri ja aurinko- kiitos lauantain mun kesäkuumeen nousulle ei näy loppua! Lauantai oli siis ainoita biitsikelipäiviä vähään aikaan, mut eiköhän asiaan kohta tuu muutos. Myös aussit odottaa ilmojen lämpenemistä kovin ja tuntuu, että kaikki suunnitelmat alkaakin "sitku tulee kesä..". 
Biitseilyn jälkeen nautittiin auringosta vielä hetki altaalla puiden mennyttä iltaa ja muutaman bussisähläyksen jälkeen olinkin taas kotona, jossa Ronja jo odotteli. Käytiin vielä pikaisesti ulkona muutaman Ronjan kaverin kanssa, mut tultiin aikasin kotiin jotta saatiin unta ennen sunnuntain koitosta.







Lähdettiin siis sisämaahan päin, tarkalleen ottaen neljän tunnin ajomatkan päähän Waves Rock nimisen kiven luokse, jonka edessä me vaihtarit ekassa kuvassa pällistelläänkin. Joku vois nyt kysyä et mitä järkeä on istua kahdeksan tuntia autossa nähdäkseen yhden suuren kiven. Sanoisin kuitenkin, et paikka oli vierailemisen arvoinen; kiven edessä tunsi itsensä häkellyttävän pieneksi ja oli ihan hauska nähdä australialaista sisämaata ensimmäistä kertaa. Kierreltiin ympäriinsä, kuvailtiin vähän (hyvin levotonta) videomatskua, kiivettiin Waves rockin päälle ja mikä parasta, nähtiin vaihteeksi eläimiä, joista kuvassasa esiintyvä kameli lähti seuraamaan meitä.
Juhlintaa, rantaelämää ja aavikkoa. Kolme hyvin erilaista päivää, joista kaikista nautin. Nautin lämmöstä, vapauden tunteesta ja siitä, että musta tuntuu että tä on just se maa jossa mun on tarkotus vuoteni viettää, maa jolla on ehkä enemmän annettavaa kuin osaan edes aavistaa.

Mä taidan olla vähän ihastunut Australiaan.

maanantai 19. elokuuta 2013

kuplapäivä

Maailman toisella puolen eläessä huomaa jatkuvasti pistävänsä merkille eroja koti- Suomeen. Ja niitähän riittää. Hymynkaare eksyy huulille aina, kun taivaalle katsoessa kuunsirppi on ihan väärinpäin tai kun kaduilla tepastelee perus pulujen sijasta suuria värikkäitä lintuja, joita on tottunut näkemään ainoastaan häkeissä. Kauppojen kassoilla kysytään mitä kuuluu ja kävellessä pysäytetään ja kerrotaan, että näytän kauniilta tai mulla on ihana hymy. Hedelmät on suurempia ja maukkaampia, pojat pukeutuu paremmin ja elokuvateatterissa on kolme kertaa isompi screeni. Talot on söpöjä ja meri aina läsnä. Nyt alkaa lämpenemään, eikä edes tuule. Iltalenkin voi juosta shortseissa tai vaikka kävellä jos siltä tuntuu. Juosta niin kovaa kuin jaloista lähtee tai kävellä kauppaan ostamaan suklaata ja kääntyä takaisin.
Parit uudet ruokaelämykset sekä Iphone 4s, joka on tehnyt mut huolestuttavan kännykkäonnelliseksi. Host- iskä sai siis Iphone femman, joten hänen uuden veroinen vanha kännykkä löysi uuden omistajan. Oli ihana sanoa heipat vanhalle samsungille ja mikä parasta, päästä kuorishoppailemaan! Niin ja alimmaisessa sekametelisoppakollaasissa näkyy uusien ostosten ja vailla ideaa olevan aamuisen lagauskuvan lisäksi leffa, joka käytiin Rockinghamissa katsomassa. Oli ihan tajuttoman hauska, koko teatteri raikui naurusta leffan alusta lopputeksteihin saakka, suosittelen!
Tänään tekee mieli elää kuplassa. Tiedättehän, olla ihan ällöpositiivinen, unohtaa kaikki negistely ja suurinpiirtein halailla puita. Laitetaan se vaikka just katsotun Notebookin piikkiin (leffa jota vaan jaksaa rakastaa jokaisella katselukerralla). Ja toisaalta, millon mun ei tekis mieli elää vähän kuplassa. 

torstai 15. elokuuta 2013

yöeläin

Jos saisin valita, valvoisin yöt ja nukkuisin päivät. Tai ehkä sittenkin valitsisin olevani aamuihminen. Oon aina halunnut olla aamuihminen; sellanen joka herää aina virkeänä uuteen päivään ja osaa mennä iltasin ihmisten aikoihin unten maille. Mulle aikasin herääminen vaatii aina pienen henkisen taistelun ja iltasin joudun melkeinpä pakottaa itseni nukkumaan. Ja erityisen vaikeeta on nukkuumanmeno silloin kun on parasta skypetysseuraa ja tunnit vaan kuluu huomaamatta, kuten eilen Tarun ja Emmin, mun suomimurusten kanssa jutellessa.
Öissä on vaan ihan oman fiiliksensä ja kaikki tuntuu näyttävän kauniimmalta; kadut, rakennukset, ihmiset. Täällä iltasin kadut täyttyy syömään lähtevistä perheistä, pariskunnista ja kaveriporukoista. Mietitään söiskö tänään italialaista vai meksikolaista. Etnisiä ravintoloita löytyy aina nepalilaisesta ruotsalaiseen ja ulkona syöminen ei oo erityisen kallista, ainakaan muuhun hintatasoon verrattuna. Mekin käydään perheen kanssa kerran viikkoon ulkona syömässä, voi kuinka kovin haluisinkaan rantauttaa tän ulkonasyömiskulttuurin myös Suomeen.
Etnisyydestä puheen ollen, en koskaan ajatellut Aussien olevan näin monikulttuurinen paikka. Eityisen hyvin sen huomaa koulussa; suurimmalla osalla on juuret jossain muualla. Paljon on Filippiineiltä muuttaneita, mutta myös muunmuassa Meksikosta, Iso- Britanniasta, Etelä- Afrikasta ja lista jatkuu. Ei siis ihme, että ilmapiiri on tosi suvaitseva. Suvaitseva oikeestaan kaiken suhteen, ihmiset uskaltaa täällä pukeutua ja ilmaista itseään paljon Suomea rohkeammin. Se tunne, et sut hyväksytään just sellasena kun oot on auttanut sopeutumista tosi paljon. Paitsi et aussit on suvaitsevaisia, täällä ollaan myös ihan älyttömän huumorintajuisia. Selviytyäkseen pitää osata nauraa itselleen, on ihan normaalia että esim. opettaja nimittelee oppilaitaan. Läppää heitetään ihan mistä vaan ja sarkastisuus on avainsana.  Ihan mahtavaa, jos multa kysytään, tosin blondiläppä alkaa sillon tällöin jo pursua ulos korvista... Epäilen muuten et tällä postauksella oli joku pointti jonka ehdin unohtaa tässä höpöttäessäni ja sivusilmällä leffaa vilkuillessani. Joka tapauksessa kiitos älyttömästi kaikista postausideoista (joita saa toki edelleen heitellä), kaikki oli toteuttamiskelposia ja muutama jo työn alla. Oli ihan erityisen ihanaa kuulla toiveita pohdiskelevista postauksista, koska ne on just niitä mitä tykkään tehdä ja itsekin muiden blogeista lukea. 
Tän postauksen kuvat on öisestä Fremantlesta, paikallisten kesken Freosta. Omalla asuinalueella maisemat on aika kaukana tosta, enkä täällä pimeän tullen ulkona oikeen liikukkaaan. Onneks kulkuyhteydet pelaa ja julkinen liikenne on ihan naurettavan halpaa - junalla esim. Perthiin ja takas vähän yli eurolla. Huhuuu vr... Fremantlessa käppäilyn lisäksi oon tällä viikolla muunmuassa maistanut ekaa kertaa kegurua, koittanut etsiä itselleni harrastusta, käynyt ihanilla pikku markkinoilla ja lötänyt maailman parhaan jätskipaikan. Taidankin lopettaa tän listan tähän, en kehtaa kirjottaa enää yhtäkään kun kaikki mieleen tuleva tuntuu liittyvän jotenkin ruokaan. Ai nälkä? Ei mulla ainakaan

Teeman mukaisesti väsään tätä postausta yöllä. Fiilikset on just nyt paremmat kuin aikoihin vaikka mitään hirveen mullistavaa ei ookaan tapahtunut. Oli muutos sitten muissa tai oman pääni sisällä (veikkaan viimistä), on tä todellakin tervetullutta. Tällä viikolla oon tuntenu pääseväni enemmän mukaan juttuihin ja löytänyt ehkä vähän paremmin paikkani täällä. Huomenna mennään tyttöjen kanssa shoppailemaan viikon päästä olevia pikku bailuja silmällä pitäen, can't wait! Niin ja toinen meillä asuva vaihtari on löytänyt oman kaveripiirinsä ja se et hengataan  eri porukoissa on vaikuttanut meiän väleihin tosi positiivisesti. 

Huomenna alan tosissani vääntää teidän ehdotusten parissa, nyt sweet dreams ja tsemit uuteen lukuvuoteen! Niin ja tunnen ihan pienen kateudenpistoksen joka kerta kun kuulen sanat weekend festival.. pitäkäähän hauskaa kaikki sinne reivaamaan lähtevät! xx

sunnuntai 11. elokuuta 2013

300 lukijaa; sana on vapaa!

No Worries on saavuttanut kolmensadan lukijan rajapyykin bloggerissa ja bloglovinin puolelta löytyy tällä hetkellä 156 höpsöä lisää. Kiitos kaikille, jotka on lähtenyt mun blogia ja vaihtoa Australiassa seuraamaan  Jokainen uus lukija ja kommentti piristää mun päivää enemmän kuin uskottekaan ja antaa lisää intoa bloggaamiseen. Tä on kuitenkin vasta alkua ja seuraavaks haluisinkin heittää pallon teille. Eli postausehdotuksia tulemaan! Kerro mulle mitä haluaisit tässä blogissa nähdä, olit sitten anonyymi tai rekisteröitynyt lukija. Ehdotukset voi koskea kokonaisia teemapostauksia tai olla ihan yleisiä toiveita siitä, mistä haluisitte mun kertovan tai mitä parannettavaa tässä blogissa olis. Siispä ideoita kehiin murbet änyyteenyyyyyyyyyyyt! 


maanantai 5. elokuuta 2013

musta lammas liikenteessä

Oon niitä ihmisiä, jotka tykkää käyttää mekkoja ja vetää korkkarit jalkaan aina kun tilaisuus sallii (tai oikeestaan vaikka ei salliskaan). Siispä harvemmin löydän itseäni mistään alipukeutuneena, mut lauantai oli suuri poikkeus. Lähdettiin katsomaan Perthin keskustaan Joutsenlampi- balettia Ronjan ja hänen host- äidin kanssa ja kysyin omalta host-äidiltäni mitä mun tulis pukea päälleni. "Jotain rentoa vaan" kuulu vastaus ja mä päätin ottaa neuvon aika kirjaimellisesti. Lopputulos oli, että erotuin hieman joukosta converseissa ja pillifarkuissa kaikkien niiden hulmuavien helmojen ja korkojen keskellä. Hups.. no onneks kyseinen virhe jaksoi olla mielessä muutaman sekunnin, jonka jälkeen uppouduin baletin maailmaan. Mä ja baletti kuulostaa just yhtä toimivalta yhdistelmältä ku tikku silmässä mut mun suureks yllätykseksi nautin tosta kolmetuntisesta. Mun tietämys baletista oli (on) muutaman barbileffan ja Black swanin varassa, mut paljon sain silti irti esityksestä. Ja itse rakennushan ja esityksen puitteet oli jo näkemisen arvoset.
Jatkettiin baletista mun lempparikaupunginosaan Fremantleen, mistä aikasemmin oonkin tainnu jo blogin puolella mainita. Fremantlessa riittää ihania ruokapaikkoja joista valita. Me päädyttiin italialaiseen, mikä ei ollut yhtään huonompi paikka. Tarjoilijan suosituksesta söin elämäni ekaa kertaa simpukoita ja kyllä kannatti sen aluksi kaavaileman perus pizzan sijasta. Balettia ja simpukoita, apua tässähän alkaa tuntee olonsa sivistyneeksi.. Viihdyttiin ravintolassa aika pitkään ja oli hyvä ilta täynnä paljon naurua. Ronja tuli viel meille yöks ja sunnuntai aamuna lähdettiin Perthiin again jossa seuraan liittyi isäntäperheidemme sukulaispoika, joka tavattiin muutama viikko sitten autotallibailuissa. Saatiinpahan ainakin taattua isäntäperheillemme mielenrauha, viime kerralla kun onnistuttiin eksymään (tosin eksyminen on mun mielestä ihan parhautta).
Mun viikonlopun muotivirheet ei rajottunu ainoastaan lauantaille. Sunnuntaina olin varmaan Perthin ainoa shortseihin pukeutunut. Aurinko paisto, mittari näytti 23 astetta ja mulle se merkkas vihdoin shortsikelien korkkaamista. Mutta samalla kun mä hehkutin ihanaa säätä ja tepastelin kesävaatteet päällä, tuli paikalliset vastaan takkeihin ja pitkiin housuihin pukeutuneena kysellen eikö mulla ole kylmä. Täällä asteita pitää kai olla se kymmenen lisää et voi sanoa olevan lämmin.
Yks niistä asioista, joita rakastan Perthissä; katutaiteilijat joita löytyy joka lähtöön!

Oli ihanan rento päivä. Vähän shoppailua, kiertelyä ja päiväunet auringonpaisteessa. Perth, kuten muutkin suuret kapungit nostaa mun onnellisuustasoa ja huomaan hymyn eksyvän huulille aina, kun nään Perthin skylinen (tälle sanalle ei vaan taida löytyä järkevää suomenkielistä vastinetta). Päivää ei pilannu edes muutama teinitytsy, jotka otti tehtäväkseen heitellä meitä ruualla. Oi kyllä, idiootteja löytyy joka kaupungista.
Oikeastaan pari elämäänsäkyllästynyttä teiniä Perthissä ei oo mun suurin ongelma tällä hetkellä. Taino ongelma ja ongelma mut perjantaina meille muutti vaihtari, jolla oli vaikeuksia oman host- perheensä kanssa ja joka näillä näkymin tulee asumaan saman katon alla seuraavat viisi kuukautta. Ollaan samalla luokallakin ja meillä on yhtä ainetta lukuunottamatta yhteiset aineet. Ollaan myös hyvin erilaisia vähän kaikilla mahdollisilla tavoilla eikä yhteistä säveltä oo muutaman viikon aikana löytynyt. Tästä on koitunu pieniä ongelmia, joita en nyt lähde tän tarkemmin täällä puimaan. Toivon todella, et asiat alkaa sujumaan tän asian suhteen. Helposti sitä kirjoittaa blogiin vaan niitä hyviä juttuja, koska ainakin itse pelkään kuulostavani valittavalta ja negatiiviselta. Elämä vaihtarina ei kuitenkaan oo pelkkää aurinkoa ja hauskanpitoa, enkä halua et kukaan lukee mun blogia ja lähtee vaihtoon kuvitellen niin. Jo muutaman viikon aikana oon käynyt läpi koko tunneskaalan ja kokenut mm. oloni hyvin yksinäiseksi. Mutta mä oon hyvin onnellinen ja ihan älyttömän kiitollinen, enkä mä koskaan kuvitellutkaan vaihto- oppilaan elämän olevan helppoa. Mut onko se sen arvoista, kyllä! Menikö jo liian kliseiseks.
Yks juttu meinas jäädä kokonaan huomioimatta, nimittäin meitsi osti vihdoin ensimmäisen skeittilaudansa! Lautoja löyty kaupungista huima määrä erilaisia, mut valitettavasti ihan hiton kalliita. Onneks loppujen lopuks pitkään jatkuneen metsästämisen seurauksena löydettiin paikka mistä saatiin halvat ja vielä hyvän näköisetkin cruiserit (reilu 20euroa). Ekan kuvan söpöläinen ei siis löytänyt tietä kassalle, mut ainaki tuli kuva muistoks! Sunnuntai- illalla kokeiltiin noilla cruisailua, mut näky oli kyllä hyvin hyvin kaukana paikallisista. Täällä skeittaaminen on siis tosi suosittua ja tavoitteena onkin vielä joku päivä päästä etenemään laudan päällä enemmän ku sen puoli metriä. Joopajoo toivossa on hyvä elää.. 

torstai 1. elokuuta 2013


1. See a kangaroo (not dead) 
2. Surf
3. Shop in Perth 
4. Go wathching Aussie rules
5. Snorkel
6. Hold a koala
7. Visit Rottnest Island
8. Scuba dive
9. Go to some concert or festival
10.Beachday
11. See a penguin
12. Go sandboarding 
13. See Great Barrier Reef

Mä rakastan haaveilua. Ja listojen tekemistä. Siis sillon kun saa listata ihania juttuja: paikkoja jotka haluaa nähdä, asioita joita haluaa tehdä. Siispä kun host-vanhemmat tokana päivänä pyys mua tekemään "bucket list Australian", ei mua tarvinnu kahta kertaa käskeä. Oon enemmän kuin iloinen jos noista ylläolevista kohdista suurin osa vuoden aikana toteutuu. Mut jos totta puhutaan, ei noi oo niitä tärkeimpiä juttuja jotka loppupeleissä määrittelee mun vaihtovuoden onnistuneisuuden. Tein äsken neljän kohdan listan, listan asioista jotka päihittää pingviinit ja biitsit (just ja just jopa sen surfaamisen, jota kokeilematta en tosin aio tästä maasta lähteä) . Näihin mä pyrin ja näistä vaihtarivuodessa taitaa kuitenkin pohjimmiltaan olla kyse.

1. Be happy
2. Learn
3. Adventure
4. Make friends

Ei lisättävää.