keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

WEEKEND & SCHOOL

Ja ah, aina niin mielikuvitukselliset otsikot..





G'day! Host- vanhemmat lähti sukellusreisulle viikonlopuks ja koska multa ei sukelluslupia vielä löydy, päätin majoittua Ronjan isäntäperheen luokse. Viikonloppuun kuului shoppailua ihanan edullisessa ostoskeskuksessa, paljon leffoja, vielä enemmän herkkuja sekä lempparikaupunki Perth ja King's Park! Lauantaina oli lisäksi tarkotus suunnata pihakemuihin, jotka kuitenkin peruuttiin huonon sään takia. Kesä, tuu jo... Sunnuntaina säät kuitenkin suosi ja päästiin tsekkaamaan yks tän alueen tunnetuimmista paikoista,  Perthin Kings Park. Ei ehkä kuulosta maailman mielenkiintoisimmalta paikalta, mut kyseessä ei kuitenkaan oo ihan mikä tahansa puisto. Kooltaan toi on ihan käsittämättömän iso ja näkymät on upeet joka suuntaan. Ei yhtään huonommat maisemat lenkkeilyyn tai piknikiin! Puisto myös tuoksui ihanalta, en tosin tiiä tuoksuuko siel aina noin hyvältä vai oliko syynä just loppunut sade. Anyways, vierailemisen arvonen paikka jossa pitää päästä käymään uudestaan vielä yöaikaan, silloin näkymät on varmaan vielä sata kertaa huikeemmat. Perthistä jatkettiin Fremantleen, pienehköön satamakaupunkiin Perthin vieressä, jossa oon pari kertaa vieraillu ja joka on ihan älyttömän söpö. Niin suuri ero Perthin pilvenpiirtäjiin ja miljoonakaupunkifiilikseen. Nautittiin hetki satamakaupungin tunnelmasta ja vedettiin vielä churrot ja valkosuklaakaakaot naamaan.


Koulu
Senkin uhalla, et tästä tulee ihan kilometripostaus haluun kirjottaa mun koulusta, josta en oo vielä pahemmin blogin puolella kertonu. Opiskelen (jos sitä nyt voi opiskeluks sanoa) siis Gilmore Collegessa, vuosiluokalla 11. Neljä päivä oon noilla hoodeilla pyöriny ja jokanen päivä on mennyt edellistä paremmin. Eka päivä oli yhtä kaaosta. Opettajilla ei ollut aavistustakaan mun saapumisesta ja olin ihan hukassa monien koulurakennusten kanssa. Tauot meni kansliassa käytännön juttuja säätäessä enkä oikeen ees päässy tutustumaan ihmisiin. Oppilaat kyllä otti mut oppitunneilla paremmin kuin hyvin vastaan, mut silti ekasta päivästä jäi vähän huono maku. Onneks maanantai oli jo huimasti parempi. Tällä viikolla oonkin saanut tutustua lukemattoman moniin ihmisiin ja luokkahuoneetkin löytyy lähes ongelmitta. Ei oo ihan tuulesta temmattu juttu et aussit on mukavaa porukkaa. Kaikki on ollu tosi ystävällisiä ja jaksaa olla kiinnostuneita; on ihanaa kun ihmiset vielä koulupäivänkin jälkeen tulee kyselemään kuulumisia facebookissa. Oon kiitollinen et mut on otettu mukaan suunnittelemaan niin viikonlopun menoja kuin ens maaliskuisia tanssiaisia. Tauot oon tähän mennessä viettäny vähän kenen sattuu kanssa, niinsanottu "oma porukka" on vielä löytämättä, mutta eiköhän sekin ajan kanssa. Toisin kun vielä viikko sitten luulin, oon samalla luokalla vuotta nuorempien kanssa. Ysikutoset valmistuu jo ens marraskuussa, joten ei olis ollu järkeä viettää vuosi puoliks eri luokalla. Tosin monissa aineissa, kuten liikunassa, vuosiluokkia 11 ja 12 on sekotettu, joten en edes aina tiedä kumman vuoden opiskelijasta on kyse. Ja eipä sillä niin väliäkään, huipputyyppejä tuntuu löytyvän molemmista.

Opiskelu ja koulu täällä on monessa suhteessa kuin suoraan toiselta planeetalta. Ei omia oppikirjoja tai läksyjä. Tunneilla ei viitata, opettajia ei kuunnella, joka tunti joku lentää luokasta ulos, puoli luokkaa istuu kuulokkeet korvilla ja välillä mietin miten kukaan ikinä oppii mitään. Monilla tunnella opettajat ja oppilaat heittää paljon läppää keskenään ja meno on vaan niin paljon chillimpää. En todellakaan usko et kaikki Australian koulut on näin villiintyneitä, oonkin monen oppilaan suusta kuullut Gilmore Collegen olevan vähän omaa luokkaansa. Eipä haittaa mua, ihan tervetullutta vaihtelua.

Oppitunnit kestää 60min ja koulu alkaa aina 8.30. Kaks tuntia koulua - puolen tunnin tauko - kaks tuntia koulua - puolen tunnin tauko - tunti koulua. Tolla kaavalla päivät menee tosi nopeesti. Kouluruokailua ei ole, vaan kaikki tuo omat eväät tai vaihtoehtosesti ostaa jotain koulun ylihinnoitellusta kanttiinista. Koulupuvun suhteen ei olla hirveen tarkkoja, mäkin korvaan koulun tuulitakin omalla samansävyisellä maiharilla. Sääntöjä riittää, mutta niitä ei pahemmin noudateta, eikä monet opettajat jaksa välittää. Ainoa sääntö mistä ollaan tarkkoja on, että koulualueelta ei saa poistua (sen varmistaa kyllä jo massiiviset, lukitut portit).

Mun lukujärjestyksestä löytyy kuus ainetta ja ne on:

Outdoor education - ehdoton lemppari! En löytäny tälle suomenkielistä vastinetta, mut liikuntaa ulkona yhdistettynä terveystietoon. Paras opettaja ja ryhmä; tähän mennessä ollaan lenkkeilty, nyrkkeilty ja tehty terveysesitelmää. Ens viikolla lähetään kalliokiipeilemään ja luvassa on myös mm. snorklausta! Meiän ryhmässä on vaan pari tyttöä, mut hyvin ollaan pysytty poikien vauhdissa.

Matikka - tätä en olis lukujärjestykseeni halunnut, mut se tulee kuitenkin jokaselta koulun oppilaalta löytyä. Mut laitettiin automaattisesti heikoimpaan matikan ryhmään, mut vaihdoin sen astetta vaikeempaan. Alko turhauttaa kun vaikeimmat laskut oli niitä seiskaluokan nopeus on matka jaettuna ajalla- laskuja. Eipä tän hetkinenkään matikka mitään rakettitiedettä oo, tällä hetkellä lasketaan pinta-aloja..

Career & enterprising - Ehkä turhin aine ikinä, mut ei haittaa; hyvää porukkaa ja hauska ope. Tuolla ei oikeesti tehä mitään oon nyt neljällä tunnilla ollu ja oppilaat on sinä aikana tehny ehkä kaks tehtävää ja muun ajan vaan jutellu, kuunnellu musaa, pelannu korttii ja nukkunu. Kurssin aihe on siis urajutut, mutta eipä sillä niin merkitystä

Liikunta & valmennus - Toinen suosikki, tähän mennessä ollaan pelattu korista ja lentopalloa sekä opiskeltu pikkulasten valmentamista. Täällä liikunnassa on tytöt ja pojat samassa ja siihen sisältyy aina myös pakollista valmennusteoriaa.

Englanti - Ei mitään ihmeellistä, ollaan tähän mennessä luettu kirjaa ja katottu elokuvaa. Oon heikoimmassa ryhmässä, joten taso ei todellakaan oo kovin korkeella 

Musiikki - Yritin vaihtaa musan pois, kun huomasin siellä olevan melkeinpä vaan bändijuttuja. Ainoo mihin mulla olis ollut mahis vaihtaa oli kuitenkin mantsa, joten päätin pitäytyy musiikissa. Otinkin siis pikku haasteen vastaan ja muutaman kuukauden päästä esiinnyn koko koulun sekä vanhempien edessä bändin rumpalina...oh gosh, no oli se parempi vaihtoehto kun laulaminen!

Iso hatunnosto, jos jaksoit kaikki mun höpötykset lukea. Nyt kauniita unia, mä palailen bucket list- postauksen merkeissä niin pian kun mahdollista.


Niin ja teitä ihania on ilmestynyt lukijoiksi huikean monta lisää, pusuja ja iso kiitos kaikille!  

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Ja loma jatkuu

Tänään menin ihan innoissani (ja ehkä ihan hiukan paineissa) kouluun vain kuullakseni, et mun koulu alkaakin aikaisintaan vasta perjantaina. Sitä ennen mulle ei pystytä takkuilevien koneiden vuoksi lukujärjestystä tekemään. Perjantaina mun lukujärjestyksen pitäis olla valmiina, tosin vähän pelottaa mitä siitä tulee. Juttelin rehtorin kanssa ainevalinnoista ja hän löi pöytään aineita kuten matikka ja kemia.. sanoin haluavani erilaisia aineita kuin Suomessa, paljon liikuntaa, taideaineita ynnä muuta, mut fakta on se, että monille kursseille ei mahdu enää lisää oppilaita. Hyvä uutinen oli, että pääsen luokalle 11, josta jatkan tammikuussa luokalle 12. Se tarkottaa mun kanssa saman ikäisiä oppilaita ja tanssiaisia ens keväänä! Monet vaihtarit sijoitetaan vuotta alemmallle, koska toi vika lukiovuosi voi olla aika haastava.
Oli pieni pettymys mulle et koulu ei alkanukaan vielä tänään. Ei sillä että kaipaisin opiskelua, aikaisia aamuja ja kokeita, mut haluisin vaan mahdollisimman nopeesti päästä tutustumaan ihmisiin. Nä vapaapäivät on ihania; lenkkeilen ympäriinsä, kirjotan, kuvailen, pyörin ostoskeskuksessa ja tutustun uusiin makuihin ja paikkoihin. Pääsen tekemään asioita, joihin kotona Suomessa ei tuntunut aika riittävän. Viihdyn erittäin hyvin yksin ja omien ajatusteni kanssa, mut liika on liikaa ja loppujen lopuksi oon kuitenkin ihminen, joka tykkää mielummin tehdä asioita seurassa. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo vai miten se meni. Niistä hetkistä, kun syödään ja jutellaan host- vanhempien kanssa illalla yhdessä pöydän ääressä, onkin muodostunut mun lempparihetkiä. Rakastan sitä, kuinka intohimoisesti nä suhtautuu ruokaan. Vielä ei oo kertaakaan ollut einesruokaa, kaikki kokataan itse ja pitkän kaavan mukaan (poikkeuksena pizzan kotiin tilaaminen). Täältä löytyy jos jonkinnäköistä keittokirjaa ja host-äidin lempipuuhaa on uusien reseptien etsiminen ipadiltaan. Ruoka on älyttömän hyvää ja melkeinpä aina terveellistäkin. Vielä kun saisin stopin mun loputtomalle TimTam himolle... aussien suklaakeksejä ja ah, niin hyviä!
Tokassa kuvassa mun tuleva kesäkoulupuku! Tän hetkinen on niin pirun tylsä, et en oo vaivautunu ottaa ees kuvaa.
Tiiän että tuun vielä kaipaamaan näitä kiirettömiä aussivapaapäiviä, joten aion ottaa tästä aurinkoisesta päivästä kaiken irti! Nyt lenkkarit jalkaan ja kuulokkeet korville, vähän houkuttais myös läheinen nuudeliravintola.. niin mitkä vaihtarikilot?! 

maanantai 22. heinäkuuta 2013

hold a koala - CHECKED OFF

Tokana päivänä täällä tein isäntäperheen pyynnöstä bucket list Australian, eli listan asioista jotka haluan nähdä ja kokea kymmenen kuukauden aikana. Listaa oli ihana tehdä ja vielä ihanampaa oli kuulla, että kaikki kohdat on mahdollisia ja että host- vanhemmat auttaa parhaansa mukaan haaveiden toteutuksen kanssa! Viikon aikana oonkin saanut toteutettua jo kolme kohtaa neljäntoista asian listalta. 
Lauantaina lähdettiin katsomaan aussieläimiä ja otettiin sukulaisperheen saksalaisvaihtari Ronja myös mukaan. Oon onnekas kun mulla on ollut Ronja täällä. Alusta asti ollaan oltu samalla aaltopituudella ja koska en tunne viellä täältä lähes ketään, on Ronjasta saanut paljon seuraa ja tukea. Ollaan pidetty leffailta, vietetty ihana päivä kahdestaan Perthin keskustassa ja ajeltu ympäri kaunista lähialuetta host- vanhempien kanssa. Ja lauantaina vietettiin siis koko päivä aamusta iltaan yöhön toistemme seurassa; ensin koalan sun muiden söpöläisten ja myöhemmin autotallikemujen merkeissä!
Lauantaina näin ensimmäistä kertaa (elävän) kengurun. Mun mielikuva Australiassa joka puolella pomppivista kenguruista romuttui heti ekana päivänä. Viikko sitten näin kyllä jo yhden - kuolleena tienlaidassa. Mun reaktio siihen oli varmasti näkemisen arvoinen ja ainakin host- vanhemmat & Ronja sai päivän naurut. Ensin kiljasin riemusta, heti perään tajusin kengruruparan olevan kuollut ja pettyynenä totesin "oh, it's dead". Sain pointsit kotiin siitä, et oon fiksumpi ku perheen edellinen ruotsalaisvaihtari, joka luuli vuoden ajan kaikkien kuolleiden, tienlaidassa makaavien kenguruiden vaan nukkuvan.
Hups, pikku poikkeaminen aiheesta. Nähtiin siis huima määrä kenguruita, mutta myös dingoja, maailman ihanimpia pikkuponeja, wallabyja ja ja vaikka mitä muuta. Voiton sekä mun sydämen vei kuitenkin ehdottomasti koalat! On ne vaan niin söpöjä ja vielä kun sain yhden syliin, olin myyty. Pitääkin toukokuussa jättää matkalaukkuun tilaa yhdelle lisämatkustajalle. Tai kahdelle. Tai kolmelle..
Muutama tunti vierähti nopeasti ja ravintolan kautta lähdettiin kohti kotia. Tai niin mä aluksi luulin, sillä oman sängyn sijasta matka jatkui Ronjan host- vanhempien kotiin, jossa odotti iso, koristeltu ja katettu autotalli. Hyvää ruokaa ja juomaa, ihmisiä ikähaarukaltaan laidasta laitaan, puheensorinaa, tervetulaislahjoja.. ihana ja niin aussityylinen ilta. Eilen oli vuorostaan meillä vieraita, sillä talo täyttyi alueen vaihto-oppilaista perheineen. Päivä kului grilliruoan parissa ja hyvin kansainvälisissä merkeissä, laskin meitä olleen kuusi eri kansalaisuutta saman pöydän ääressä! Lisää kuulumisia ja kuvia viime päiviltä huomenna, tän postauksen kuvituksen halusin omistaa vain ja ainoastaan karvaisille söpöliineille. Take care ja nauttikaa lomasta, mulla sitä on jäljellä enää yks päivä... kääk keskiviikkona kouluun!

lauantai 20. heinäkuuta 2013

vähän erilainen biitsireissu

...joka ei meinaan edes päätynyt biitsille.
Aamulla huomasin ulkona olevan ihan loistosää, aurinko paistoi pilveettömältä taivaalta. Mulla on täällä muodostunut jo tavaksi lähteä aamulla lenkille ja napata perheen koira Shadow, mun uus silmäterä mukaan. Tällä kertaa päätin ottaa suunnaksi lähibiitsin, jolla en oo vieläkään saanut aikaiseksi käydä. Matka sujui auringonpaisteessa musaa kuunnellen ja pian olinkin jo kyltin luona, joka llmoitti mun olevan ihan just Kwinana beachilla. Biitsille sattui kuitenkin olemaan vain kaksi tietä; pyörätie ja autotie. Huomasin myös tien vierestä lähtevän pienen metsäpolun, jonka päättelin johtavan myös määränpäähän. Arvaattekin jo varmaan minkä reitin valitsin... Monta uutta metsäpolun haaraumaa myöhemmin tajusin olevani keskellä hyvin tiheää ja viidakkoista metsää. Olin varma että saan kohta käärmelauman päälleni tai vähintäänkin että puskista kuuluvat äänet olivat  merkki siellä vaanivasta tappajakengurusta.
....tappajakenguru? Jonkun olis korkee aika ryhdistäytyä jos aikoo selvitä vuoden aussiluonnossa.
Olin siis keskellä metsää ilman liittymää eli madollisuutta soittaa kellekään. Ja toisaalta, mitä soittaminen olisi edes hyödyttänyt "moikka, oon keskellä viidakkoa en yhtään tiedä missä, voitteko neuvoa mut pliis pois täältä". Yritin ajatella tilanteen valoisia puolia; ainakaan ei sada. Ja kappas, muutama hassu minuutti myöhemmin taivas repes ja alkoi satamaan kaatamalla. Ihan kirjaimellisesti kaatamalla, en oo koskaan nähnyt vastaavaa sadetta. Kun mukaan liittyi vielä ukkonen ja salamointi, ei muutama tappajakenguru olis tuntunut enää missään. Melkein kahden tunnin pikku metsäretken jälkeen löysin autotien ja litimärkänä suunnistin kotiin kuumaan suihkuun. Tän postauksen kuvituksena toimii mun menomatkalla ympäristöstä räpsimät kuvat, paluumatkalla (tai metsässä) ei yllätysyllätys kameran kaivaminen laukusta käynyt mielessäkään.

Aussiopetus #1 älä poikkea kiertoteille - tai ainakaan kiertoteiden kiertoteille

maanantai 15. heinäkuuta 2013

ORIENTATION CAMP

Wow, en voi uskoa että siitä on jo viikko kun hyvästelin Suomen ja nousin lentokoneeseen kohti tuntematonta. Rankkaahan se oli, mutta oloa helpotti huomattavasti muut suomivaihtarit Tuulia, Ines, Anni ja Ada, joiden kanssa tutustuttiin jo Helsinki- Vantaalla. Matkustaessa meni lähemmäs 30 tuntia ja pieniltä vastoinkäymisiltä ei voitu välttyä.. hetken jo luultiin myöhästyvämme Lontoo- Singapore- lennolta! Hupsis, sitä se liika syventyminen Starbucksiin teettää. Onneksi loppu hyvin kaikki hyvin ja päästiin Sydneyhyn asti, jossa meitä odotti kolmen yön valmennusleiri "soft landing camp".
Ekan päivän tavoite numero yks oli pysyä hereillä, mikä tuotti hieman vaikeuksia. Ilta seitsemään asti jaksoin sinnitellä, jonka jälkeen oli pakko siirtyä nukkumaan. Huoneet määrättiin ja jaoin huoneen saksalaisten, ranskalaisten ja italialaisten tyttöjen kesken. Tosin suurin osa ajasta kului suomityttöjen kanssa, joista tuli hyvin läheisiä kuuden yhdessä vietetyn päivän aikana. Tultiin alusta alkaen loistavasti toimeen ja heitettiin läppää milloin mistäkin. 




Toinen päivä oli mun ehdoton lemppari. Kierreltiin Sydneyssä ja vaikka aikaa ei ihan hirveesti ollut niin ehtisin jo vähän ihastua. Sydneyn kaunis satama, ranta jollaista ei jokaisesta miljoonakaupungista löydy, ystävälliset ihmiset ja kaikki ne ihanat surffikaupat! Sääli että asun viiden tunnin lentomatkan päässä, Sydney olisi varmasti ollut useammankin vierailun arvoinen mesta. 









 Sitä ollaan niin turistia, niin turistia.... 
 Loppuleiri vierähtikin kokonaan campilla. Sanoja Not better, not worse, just different tuli kuultua kyllästymiseen asti. Saatiin paljon vaihtari- ja aussi-infoa, kilpailtiin joukkuiden kesken sun muuta. Oli tosi hyödyllistä ja hauskaakin mut itse odotin ennen kaikkea pääsyä host-perheeseen. Lauantai aamuna hyvästelin muut suomalaiset ja otin meistä viidestä ensimmäisenä suunnan kohti lentokenttää. Kentällä joutui odottelemaan aika kauan, onneksi sain seuraa ruotsalaisista ja norjalaisista vaihtareista. Lento meni yllättävän nopeasti ja nyt vietän jo kolmatta päivää isäntäperheessä. Mulla on sata ja yksi asiaa kerrottavana, mutta säästetään ne seuraavaan postaukseen ettei tästä tuu ihan kilometripostausta. Sen verran voin paljastaa että täällä sujuu kaikki hyvin, toivottavasti myös siellä maailman toisella puolen! xx




maanantai 8. heinäkuuta 2013

Australia here I come!

Pari tuntia ja mä otan suunnan kohti Helsinki- Vantaan lentokenttää. Nipistäkää joku mua, tapahtuuks tä nyt oikeesti.. En oo ehtinyt postailemaan, koska viime päivät on ollu ihan älyttömän kiireisiä. Torstaina juhlittiin läksäreitä isommalla porukalla, eilen meillä parhaiden ystävien kanssa. Väliin mahtu muunmuassa ihan mahtava Hangon regatta. Ja juhlimisen ohella on ollut monen monta käytännön asiaa hoidettavana.
Yks läksärikuva vielä tähän väliin, lisää kuvia viimepäiviltä postailen sitten maailman toiselta puolen. Nyt BYE  FINLAND, HELLO AUSTRALIA! Pitäkää lippu korkeella ;-) 

maanantai 1. heinäkuuta 2013

one more week

Tänään aloin vihdoin suunnittelemaan matkalaukun sisältöä! Käytännössä se meni niin, että vedin hetken mielijohteesta kaikki vaatteet ja asusteet lattialle yhteen isoon kasaan ja aloin lajittelemaan. Mukaan vaihtoon, jää kotiin, lahjotan kavereille, mukaan... kaikkien vaatteiden läpikäyminen oli ihan sairas urakka ja näin jälkeenpäin ajatellen olisi ehkä ollut olemassa helpompikin tapa pakata. Tehty mikä tehty.
Sain kuin sainkin taottua päähäni, että ei, mä en voi ottaa mukaan viittä takkia tai laukkuja joka värissä. Farkkujenkin määrän sain supistettua vain neljään pariin. Urakan jälkeen oli ihana hemmotella itseään kampaajalla. Mitään mullistavaa ei tehty, mut sen verran että omaan silmään peilikuva näyttää nyt  huomattavasti raikkaammalta. Ja no mähän voisin maksaa vaikka jo pelkästään siitä ihanasta kampaajan jälkeisestä tuoksusta hiuksissa, ihan rakkautta. 

Tänään sain myös sanoa ekat heipat. Treffattiin Jeminan ja Amin kanssa myöhäisillan kahvittelun merkeissä ja koska Jemina suuntaa ulkomaille ens yönä, nähdään seuraavaksi vasta ens toukokuussa! Siis mitä.. Ja tä oli vasta alkua, en haluu ees kuvitella kuin monet "hyvästit" tuleviin päiviin sisältyy. 
Mulle iski ihan hullu energiapiikki, joita mun kaltaselle yöeläjälle voi tulla ainoastaan öisin. Kävin pikku lenkillä ja siivosin huoneen kaappeja - ja kello tosiaan lähestyy kolmea. Nukkumaanmeno ei olis mun kohdalla yhtään huono ratkasu, huomenna pitäis olla heti aamusta liikenteessä. A p u a.. nyt taitaa alkaa se kauan pelätty ja täyteen buukattu vika viikko Suomessa!
Jottei postaus ois jäänyt ihan vaille kuvia (matkalaukun sisältöä en oo jaksanu vielä kuvailla), laitoin mukaan muutamat aamuräpsyt ja pari kesäfiilistely kuvaa. Oli ihan pakko päästä testaamaan kaapin pohjalta löytynyt hame, joka on jostain kumman syystä jäänyt vaille käyttöä. Tosin muutos on luvassa, sillä ajattelin sujauttaa löydöksen matkalaukkuun mukaan. Nyt unten maille, kauniita unia murut!