sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

JUHANNUS2013

huhhuh Yyteristä selvitty kotiin! Juhannus on aina ollu yks mun ehdottomista lempparijuhlista ja myös tä juhannus oli täys kymppi. Lähdettiin reissuun "onkohan Yyterissä nyt yhtään mitään" asenteella, mutta olihan siellä! Perjantai oli yks tän kesän parhaista illoista - oli ihana ilma ja koko ilta vierähtikin lähinnä upeella, isolla rannalla pitäessä hauskaa ja tutustuessa moniin uusiin ihmisiin. Kaikki tuntui olevan hyvin fiiliksin liikenteessä ja meininki oli ihanan rento ja kesänen.  Lauantaina kun herättiin, huomattiin sään olevan jälleen loistava ja lähdettiinkin viettämään päivää biitsille. Päivä vierähti älyttömän nopeesti auringonoton, hyvän seuran ja musiikin (en tosiaan ihmettelis vaikka jossulla on toinen... sois mun päässä koko loppuelämän) parissa. Yyterin ranta on ehkä hienoin, mitä Suomesta löytyy! Pian olikin jo lauantai-ilta, joka kului perjantaita rauhallisemmissa merkeissä, mutta hauskaa oli silti. Kuvia ei tullut pahemmin otettua, julkaisukelvotonta videomateriaalia senkin edestä. Kiitos parhaasta juhannuksesta kuuluu mun ihanille palikoille  
Nyt monen monta kokemusta rikkaampana kotona, tosin onnistuin taidokkaasti lukitsemaan itseni ja läppärin ulos. Hyvä mä. Tässä sitä sitten istuskellaan jo toista tuntia nurtsilla, ei aavistustakaan millon porukat saapuu. Noh, mä oon tyytyväinen niin kauan ku aurinko paistaa ja läppärissä riittää virtaa....



torstai 20. kesäkuuta 2013

Beginnings are usually scary and endings are usually sad, but it's everything in between that makes it worth living


Tänään jäljellä 50 päivää, TJ38, TJ25, TJ18... jo hetken aikaa pävät ei oo ollut vain päiviä, pelkkiä keskiviikkoja tai perjantaita, vaan viimeisiä tilaisuuksia ottaa kaikki irti ajasta ennen lähtöä. Ei, mä en ole jättämässä elämä täällä ikuisesti taakseni, mutta kun koskaan ei tiedä miten asiat on kun palaa takaisin. 
 Ja yhtäkkiä sitä tajuaa, ettei yksinkertaisesti ehdi tehdä kaikkea mitä haluais ennen lähtöä. Mulla on ollut huikee kesä tähän asti ja tuntuu, että se loppuukin ihan kesken. Oon mökkeillyt kavereitten kanssa, bailannu Aviciin keikalla, toteuttanu monta hullua päähänpistoa, nauranu niin että en saa henkeä ja ennen kaikkea pitänyt törkeen hauskaa! 

Älkää ymmärtäkö väärin, hetkeäkään en oo katunut päätöstä hakea vaihtoon. Silloin tällöin iskee vaan hirvee haikeus, koska onhan 10 kuukautta ihan hemmetin pitkä aika. Mielessä pyörii sata ja yksi kysymystä. Pärjäänkö mä? En kai jää yksin? Pieni huolestuneisuus on kuitenkin aika pieni hinta siitä, että mun unelma käy vihdoin toteen. Ja sitä paitsi  asioilla on tapana järjestyä - siitä ajatuksesta pidän kiinni. 
No tulipas pikaset pohdinnat! Välillä vaan on hyvä vähän selkeyttää ajatuksia kirjoittamalla, vaikka teksti sitten jäisikin hieman lyhyemmäksi. Nyt lähden kääntymään Hilkalla, josta mökille viettämään iltaa sukulaisten ja perheen kanssa. Huomenna otetaan vihdoin tyttöjen kanssa suunta kohti Yyteriä!! 
Viettäkää elämänne juhannus ihanat 

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Vaihtarivuodesta

Vaihtoon olen halunnut niin kauan kuin muistan, kohdemaa on ajan mittaan vaihtunut aika tiuhaan. Kasiluokalla, kun aloin vaihtoehtoja tutkimaan, olin varma että haluan johonkin espanjankieliseen maahan. Myös USA kiinnosti hetken, mutta kun asiaa tarkemmin mietin, yksi maa nousi ylitse muiden. Mun oli pakko päästä Australiaan. Ausseissa on sopivasti eksoottisuutta, se on täysin oma, ainutlaatuinen maailmansa. Aussien elämänasenne viehättää myös; blogin nimi No Worries kuvaa sitä postiivisuutta ja huolettomuutta, jonka haluan myös itse omaksua aussikulttuurista vaihtarivuoden aikana. Syitä kohdemaan valinnalle löytyy vielä paljon lisää, eikä vähäisin niistä ole se, että rakastan rantaelämää ja olen aina halunnut päästä kokeilemaan esimerkiksi surffausta ja sukeltamista! Tiedän Australiasta aika vähän, mutta palan halusta oppia  enemmän.
Vaihtarijärjestöni on siis Explorius ja lähtöpäivä 8.7. Ensin -alkuvuodesta 2012- hain Australiaan YFU:n kautta, mutta sieltä tarjottiin ainoastaan paikkaa USA:ssa. Luovuin paikasta Jenkkeihin ja päätin hakea Exploriuksen kautta viellä Aussehin. YFU:n haastattelu on ryhmähaastattelu, jonka lopussa kirjoitetaan pieni englanninkielinen teksti ja Exploriuksen haastattelu tapahtuu kahvilassa kahdestaan Exploriuksen työntekijän kanssa. Molemmat haastattelut oli tosi rentoja ja niisä ei kannata ottaa turhia paineita, vaikka itsekin jännitin etukäteen ainakin Exploriuksen haastattelun englanninkielistä osuutta. Exploriuksen haastattelussa oli myös pieni kielitesti. Kannattaa ainakin varautua perustelemaan miksi haluaa vaihtariksi ja juuri hakemaansa maahan ja kertomaan hyviä ja huonoja puolia itsestään. Haastattelussa annettiin myös esimerkkejä eri tilanteista ja kysyttiin, miten niihin suhtautuisi, jos tilanne omalle kohdalle sattuisi.
Haastatteluihin piti toimittaa kasa erilaisia lomakkeita ja hyväksymisen jälkeen todellinen paperirumba vasta alkoikin. Hakemukseen, jonka perusteella isäntäperhe etsittiin, piti askarrella kahden sivun kuvakollaasi omasta elämästä ja kirjoittaa kirje, miksi just mut pitäisi perheenjäseneksi ottaa. Mukana tuli myös monta sivua kysymyksiä laidasta laitaan kuten voisinko elää maalla, yksinhuoltajaperheessä yms. sekä mitä teen vapaa-ajallani ja mitä olisin kiinnostunut vaihdossa kokeilemaan. Lisäksi mukaan piti liittää rokotustodistukset, koulutodistukset, vanhempien kirje ja opettajan suositus. Yllättävän helposti sain paperit kuntoon ja sain kuin sainkin ne ajallaan lähtemään Exploriuksen toimistolle.
Olen kuullut monta "kauhutarinaa" siitä, miten isäntäperhe on saatu kolme päivää ennen lähtöä. Itselläni kävikin loistava tuuri isäntäperheen saamisen suhteen, sain sen tietoon lähes viisi kuukautta etukäteen. Tulen varmaan ikuisesti muistamaan ystävänpäivän, kun istuin Figarossa kahvilla ja yhtäkkiä mulle soitetaan, että isäntäperhe on löytynyt! Koko kahvila taiskin päästä todistamaan mun riemusekokohtausta.
Mulla kävi tajuttoman hyvin sijoituksen suhteen. Pääsen asumaan länsirannikolle, miljoonakaupunki Perthin liepeille. Mun isäntäperhe on nuori, menevä pariskunta, jolla on pari koiraa ja kissoja. He asuu omakotitalossa kahden kilometrin päässä rannalta ja harrastaa muunmuassa sukeltamista! Ollaan oltu yhteydessä ja vaikuttaa niin ihanalta ja rennolta pariskunnalta. Koulukin löytyy läheltä ja tä tyttö pääsee käyttämään koulupukua!
Isäntäperheeltä tuli viesti, jossa luki: "toivottavasti olet yhtä innoissasi tulevasta seikkailustasi kuin me ja lähipiirimme." Ja onkohan turhaa edes mainita, että oi kyllä, olen vähintään yhtä innoissani, kuin tulevat hostmom &- dad!

tiistai 11. kesäkuuta 2013

fresh start

Tätä hetkeä oon oottanu, vaihtariblogi on vihdoin pystyssä! Ei sillä, etten olis blogia ennen kirjottanu, vanhaa blogia ehdin puolitoista vuotta epäsäännöllisesti päivitellä. Viiminen postaus jäi viime maaliskuulle ja silloin luulin jo hetken, että mun osalta bloggaaminen olikin sitten tässä. Nopeesti aloin kuitenkin kaipaamaan blogimaailmaan ja ajatus vaihtariblogista hiipi mieleen. Ja tässä sitä ollaan, ulkoasusta iso kiitos Julialle.

No Worries on blogi elämästä maailman toisella puolen, Australian länsirannikolla. Seikkailusta, joka alkaa 27 päivän päästä. Fiilikset lähdön suhteen on mennyt yhtä vuoristorataa ja mitä ajankohtaisemmaksi lähtö tulee, sitä enemmän vaihtovuosi pyörii mielessä – hyvässä ja pahassa. Yhtenä päivänä haluun olla jo Ausseissa, toisena ajatuskin kymmenestä kuukaudesta ilman ystäviä ja perhettä saa voimaan pahoin.


En oo erityisen hyvä kertomaan itsestäni, mutta ehkä muutama fakta olis tarpeeseen tässä kohtaa, jotta te siellä ruudun toisella puolen saisitte edes jonkinnäkösen kuvan siitä, kuka täällä kirjoittelee. Oon 16- vuotias tyttö, jonka eka vuosi Salon lukiossa on nyt takanapäin. Mulla on aina ollut palava halu seikkailla ja kokea kaikkea uutta. Rakastan matkustelua ja tutustumista uusiin paikkoihin, ruokiin, ihmisiin. Matkustelun lisäksi kiinnostuksen kohteista löytyy kirjoittaminen, juhliminen, musiikki  ja quotet  (weheartit- addikti ilmottautuu). Ykkössijan kuitenkin mun elämässä vie ystävät, jotka on mulle kaikki kaikessa ja oikeestaan ehkä ainoa syy siihen, miksi oon joutunu vaihtoon lähtöä tosi tarkkaan pohtimaan.

Paremmin opitte mut tuntemaan mites muutenkaan kuin blogia seurailemalla. Tästä pintapuolisesta raapaisusta on hyvä jatkaa, tällä hetkellä työn alla on vaihtaripostaus, jossa kerron tarkemmin hakuprosessista, vaihtariudesta ja siitä, mitä mun vuosi tulee pitämään sisällään! Siihen saakka heipsun, mä lähen viettämään kiireetöntä kesäiltaa, joka on yks lisäys aikaisempaan listaan; ”asiat joita rakastan”.